Lemmeristä Rendsburgiin Kielin kanavalla

7.7 Lemmer

Matka tänne taittui alkumatkasta yläohjaamossa.

En ole koskaan kokenut näin upeaa paikkaa. Keskustan kanavassa paljon veneitä ja upeat  ravintolat. Söin ribsejä ja ne meinasivat viedä kielen mennessään. Illalla rupesi satamaan ja tuuli yltyi. Arto sanoi, että lähdemme aamulla kello 6.00.

Kun heräsimme minun mielestä tuuli oli liian kova, jotta voisimme jatkaa matkaa ja menimme takaisin nukkumaan.

Jatkoimme matkaa keskipäivällä. Tuuli oli vieläkin aika kova mutta päätimme lähteä. Turhaa pelkäsin lähtöä ja hyvin pääsimme lähtemään. Matka kanavalle ei kestänyt kuin 10 minuuttia ja kanavalla ei tuuli tuntunut yhtään. Olisi pitänyt lähteä jo aamulla.

Saapuminen Dokkumiin olisi mennyt liian myöhäiseksi ja jäimme yhdeksi yöksi kanavanvarteen nukkumaan.

9.7. Dokkum,

Hidasta menoa. Tasaista maastoa. Lampaita, hevosia, lehmiä mielettömät määrät. Välillä haju oli kuvottava. Minun oli pakko pitää nenästä kiinni, etten olisi oksentanut. Täällä kuulimme ensimmäisen suomalaisen sanan.

Vastaan tulevassa veneestä nainen huusi huomenta. Heillä oli Hollannin lippu.

Tällä matkalla oli myös siltamaksuja. Puukenkä heitettiin onkivavassa veneeseen ja siihen piti laittaa rahat ja summa oli ilmoitettu edellisellä sululla. Maksut olivat 3,5, 5 ja 7 euroa ja piti olla tasasumma, sillä vaihtorahaa ei saanut. Odotin näkeväni tuulimyllyjä enemmän matkan varrella mutta niitä oli harvakseen. Upea ja erittäin kaunis reitti.

Oli myös muutamia kommelluksia suluissa. Menimme sillan ja sulun yhdistelmään ja sanoin Artolle, että otan kiinni kolmanteen  sulussa olevaan koukkuun. Hän ei kuullut sitä ja ajaa vain eteenpäin ja  siltavouti huutaa stop. Minä myös huudan pysähdy. Arto ihmetteli, että mitä nyt mutta onneksi pysähtyi. Hän siis ohjasi sisältä. Veneemme ei olisi mahtunut sillan alle ennen kuin se nostetaan.

Toinen tapahtuma oli kun menimme sulkuun ja Arto siirtyy yläohjaamoon. Minä yritän laittaa köyttä kiinni rannassa olevaan knaapiin. Sulku menee kiinni takanamme ja vene lähtee peruuttamaan virtauksen mukana hitaasti taaksepäin. Arto ei heti saa ylhäältä venettä ohjaukseensa. Sulkuvahti on huomannut tilanteen ja aukaisee sulkua. Kamala tilanne ja arvatkaa huusinko minä? Arto tulee takaisin alas ja saa veneen pysäytettyä. Vaihde oli jäänyt päälle. Veneemme saa pienet naarmut kylkeen sulun betoniseinämästä. Onneksi ei käynyt pahemmin.

10.7 Groningen. Olimme yötä moottoriveneklubin satamassa. Meidät vastaanotti erittäin ystävällinen satamakapteeni.

Tankkasimme myös ruoka- ja juomavarastoa paikallisessa supermarketissa.

11.7 Saksa Borkum, jolloin oli jälleen ystävyyslipun vaihto.

Borkum oli myös lähtöpaikka viimeiselle Pohjanmeren matkalle Cuxhaveniin. Reittihän on täysin avoin pohjoisille tuulille ja onneksi sää oli aika hyvä. Näimme matkalla myös pari hyljettä. Saavuimme Cuxhavenin satamaan klo 15:00 aikaan ja odottelimme uusien kastien saapumista.

Saimme Jounin ja Jonen vieraaksemme. He olivat lentäneet Hampuriin ja ajoivat vuokra-autolla tänne. Ruokatavarat ja juomat vaativatkin täydennystä ja niin menimme Jounin kanssa kauppaan autolla.

12.7

Tankkasimme aamulla lähtiessämme Kielin kanavalle ja Diesel maksoi 1,499 €.

Kielin kanava.

Meille kävi hyvä tuuri saimme ajaa suoraan sulkuun. Sulku olikin ihan täynnä ja olimme viimeinen vene, jonka ottivat sisään.

Sulussa vesi laski 1,5 metriä ja nyt pääsimme eroon vuorovesistä ja virtauksista.

Käytin heti tänään hyväksi uutta kastia ja sain nukkua kauneusunet ja kiitos siitä heille. Pojat sanoivat kyllä, että tarvitsisin vielä lisää unta.

Jone myös ottaa matkan rennosti.

Lähdimme kello 9.30 ja olimme Rendsburgissa 16.00. Täällä lukee laitureiden päässä Tervetuloa vieraat.

Jouni ajoi venettä puolet matkasta. Artokin saa olla vähän rennommin kun nyt on apukippari.

Ai niin, Eevan laukkukin on palautunut kotiin. Missäköhän lie seikkaillut.

Kävimme Jonen kanssa ulkoiluttamassa Roosaa ja Ronjaa. Kolme vapaana olevaa koiraa tuli meitä vastaan. Koiramme rupesivat haukkumaan niille. Jone juoksi poispäin koirista, koska pelkää isoja koiria. Minäkin pelästyin niitä ja siinä me kahdestaan tutisimme. Onneksi koirien omistajat saivat koirat luokseen.

Täällä näimme ensimmäisen suomenlipun koko alkumatkan aikana purjeveneen perässä.

Kielin kanavasta vielä.

Kanavan pituus 98,6km leveys 80 – 100 metriä. Kanavan molemmilla puolilla on pyörätie. Mutta ei siellä liikkujia näkynyt. Losseja matkan varrella paljon.  Sulku on molemmissa päässä. Sulkuun odottelu ja läpi meno kesti kaksi tuntia. Kanavan maksu oli 18 euroa ja maksettiin Kielin päässä sululla. Sulun seinämässä oli tikkaat ylös ja siellä kioski mihin piti mennä maksamaan. Jouni ketteränä kiipesi maksamaan.

Goudasta kohti Amsterdamia

la 4.7

Kanavan vierustalla upeita asuntoja. Aivan uskomalta näyttää kun asunnot ovat ihan vesirajassa kiinni. Siltoja ja sulkuja uskomaton määrä. Välillä pääsimme siltojen ali ja välillä jouduimme odottamaan siltojen nostoa. Suluissa välillä ruuhkaa ja tiivis tunnelma. Yhteys siltavahteihin toimi  VHF- puhelimen kautta huonosti.

Veneitä ja hiekka ym jaaloja oli matkan varrella valtavasti. Aioimme Staande Mastroutelle mutta jouduimme jäämään yöksi De Koeneniin, koska nostosilta oli kuumentunut liikaa eikä  noussut ylös. Tankkiauto suihkutti vettä jäähdyttääkseen siltaa ja siltavahti epäili, että ei edes seuraavana päivänä sillan nostolaitteet toimi?

 

5.7. sunnuntai aamuna otimme riskin ja lähdimme yrittämään matkan tekoa eteenpäin. Pääsimme viisi sulkua ja sitten hieman ennen Amsterdamia sillan nostolaitteet tekivät stopin.

Siltavahti kertoi, että yrittävät illalla kymmenen jälkeen uudelleen.

Päivän vietimme kanavan varressa, missä ei oikein ollut mitään katseltavaa ja emme uskaltaneet lähteä pois veneeltä jos silta aukeaa. Siltavahti lupasi ilmoittaa meille koska pääsisimme jatkamaan matkaa.

Illalla huomasimme, että takanamme aukeaa silta ja sieltä tulee vene.  He tulivat veneemme viereen ja sanoivat odotelleensa edellisen sillan takana päästäkseen jatkamaan matkaa. Pääsimme jatkamaan matkaamme Amsterdamin keskustaan kellon ollessa 22.30, jolloin myös alkoi hämärtää. Pimeässä en tykkää olla liikkeellä veneellä.

Kolme siltaa avattiin ja yhden ison rautatiesillan ali pääsimme ilman sillan avaamista.

 

Arto oli valinnut ihan keskustassa olevan Sixhavenin vierasvenesataman pysähdyspaikaksi. Pimeää oli ja emme nähneet kun vasta aika lähellä  meitä vastaantulevan ison proomun ja me kumpikin pelästyttiin mutta oli siinä vielä aikaa väisää sitä. Heti sen jälkeen takaamme tuli kovaa vauhtia vene ja minä siinä huusin Artolle, että se ajaa meidän päälle. Mutta se olikin merivartioston vene ja he pysäyttivät meidät. Arto sai nuhteita heiltä kun ei ollut tarpeeksi ajoissa huomannut isoa proomua. He kysyivät mistä olimme ja kun kuulivat, että suomesta pyysivät vain olemaan tarkkaavaisia ja toivottivat hyvää matkaa sekä neuvoivat vielä mistä menemme satamaan sisään.

Olimme ihan väsyneitä matkan teosta ja menimme heti nukkumaan.

6.7. Aamupalan jälkeen lähdimme Amsterdamin keskustaan kävelemään ja katselemaan nähtävyyksiä. Venesatamasta joutui menemään lossilla yli suoraan Amsterdamin rautatieasemalle. Arto löysi ihanan herkkukaupan. Ihania terasseja ja hyvää juotavaa. Illalla olimme taas ihan väsyneitä päivän retkestä ja uni maistui hyvin.