Belgiasta Hollantiin

30.6. Oostende Belgia.

Aamulla kun teimme lähtöä. Veneeseemme tuli rajavartioston mies koputtelemaan ja halusi tarkistaa meidän paperit. Sanoi, että tarkistus on meidän kaikkien veneilijöiden parhaaksi. Jos vene varastetaan tiedetään missä se on liikkunut. Kaveri oli nuori ja kohtelias. Passeja tarkastaessa en muistanut, että olin laittanut passini väliin pienen tukun rahaa ja ne sit siinä levis. Hän kysyi, että onko ne hänelle ja naureskeli. Voi taivas taas mua!

1.7. Willemstad, Hollanti.Ja taas uusi ystävyyslipun laitto.

Marin kanssa otimme koko matkan aurinkoa yläkannella. Aurinkokerroin 50.

Äitinikin soittaa ja varoittelee auringon vaaroista koko ajan!  Pieniä ja helppoja sulkuja välillä. Täällä tuli jotenkin Suomenlinna mieleen, vähän samanlainen fiilis.

Illalla Mari meni edellä katselemaan meille ruokapaikkaa. Pieniä ihania ravintoloita ranta täynnä. Söimme taas mahtavia Moulesseja. Tarjoilija oli myös iskenyt silmänsä Mariin ja kävi ilmi, että hän omistaa kyseisen ravintolan. On kuulema ollut jo heidän suvussa kauan.

Hän tuli istumaan meidän pöytään ja sanoi, että haluaa Marin sinne hänen vaimokseen mutta Mari ei ollut kiinnostunut. Minä jo arvailin saanko Hollanilaisen vävyn?

Kuumuus jatkuu. Yöt ovat tuskaa nukkua. Otimme laiturilla suihkuja välillä ja vähän aikaa helpotti. Koiratkin huohottaa.

2.7.

Kävin aamulla herkkukaupassa hakemassa kakun. Vietimme heti aamulla Marin nimipäivää. Ihana aamiainen Mimosan kera! Mimosa on drinkki joka sisältää tuoremehua ja shampanjaa. Tällä hetkellä nuorten tyttöjen suosikki juoma.

Lähtö Goudaan.

Täällä on paljon pitkiä rahtialuksia ja matkan varrella lapsia uimassa kanavassa. Kauniita ja hulppeita taloja kanavan vierustalla.

Muutamia pieniä sulkuja matkalla. Ihailin taloja ja pihoja, kuvat jäi vähemmälle otolle, sorry. Tuulivoimaloita on todella paljon pitkin rantoja ja meriä.  Goudassa satama Vereningishaven ja todella ystävällinen satamakapteeni. Satama maksu 14,7 euroa. Suihku maksoi 50 senttiä noin 7 minuuttia. Täältä pyörällä keskustaan 10 min.

Goudaa juustoa kävimme tietysti ostamassa.

Täällä pyöräilijöitä mielettömästi ja ajavat lujaa. Luulin, että Suomen Turku on pyöräilijöiden kaupunki mutta ei. Vähän pelotti ajaa pyörällä liikenteen seassa kun olen sunnuntaipyöräilijä.  Autojen nopeuksia ihmettelin koska ajavat todella lujaa pikkuteillä. Täällä oli kamalasti hyttysiä. Olen syöty! Mari lähti kotiin täältä perjantai aamuna, ensin tunnin junamatka Amsterdamiin ja sinivalkoisin siivin Suomeen. Vietimme ihania äiti tytär päiviä.  Voi Arto parkaa kun joutui kuuntelemaan meidän juttuja.

Lauantaina kun lähdimme kohti Amsterdamia koko sataman väki tuli toivottamaan meille hyvää kotimatkaa. Nyt siis matka jatkuu kahden Arton kanssa.

Täällä on sviitti ja kastinpaikka vapaana. Vapaaehtoisia?